Mä kait sanoin jo aikaisemmin että mä en ole mitenkään kamalan kuvauksellinen ihminen, mutta valitettavasti nyt joudutte kestämään mun kaunista naamataulua jonkin verran. Elikkäs! Nyt tosiaan vihdoin oli se päivä, jota olen odottanut tässä hieman yli vuoden, eli tapasin vihdoin ja viimein parhaan ja rakkaimman ystäväni Katariinan. Mä vihaan junamatkoja yli kaiken ja se on myös kamalan kallista (opiskelijana onneksi ainakin hieman halvempaa puuhaa..) mutta maanantai aamuna kello 07:19 mä kuitenkin istuin junassa matkalla kohti Espoon asemaa. Mä olen sellainen ihminen, joka aina jännittää ihan joka ikistä asiaa aivan kamalan paljon, mutta nyt jotenkin en jännittänyt sitten yhtään. En, vaikka tää oli virallisesti mun ensimmäinen junamatka yksin - kyllä, olen hyvin tietoinen siitä, että olen kohta 18wee uwu'
Noh, tiesin, että mulla on yksi vaihto Pasilassa (ensimmäinen vaihto ikinä!!) mutta ajattelin koko ajan, että hyvinhän se menee, mikä siellä muka voisi mennä niiiin pahasti pieleen? Vaihdan vain ensimmäisestä junasta toiseen ja sillä hyvä. Noh, kuten arvata saattaa, tämä ei mennyt ihan niin sujuvasti miltä se omassa päässäni kuulosti. Pääsin kyllä Pasilaan ja nousin ihan oikeassa kohdassa kyydistä, mutta vasta sitten tajuan että perhana, Pasilahan onkin Helsingissä ja siellä oli kahdeksan laituria. Olin ajatellut että se on samanlainen pieni mesta kuin Jyväskylässä, mutta ehei. Ja luonnollisesti missasin sen junan ja sitten vietinkin seuraavat 45 minuuttia jonottamassa Pasilassa VR'n lipunmyyntiin että saisin lipun Espooseen.
Vihdoin kuitenkin löysin oikean junan (perhanan hankalat lähijunat, kuka nekin on pitänyt mennä keksimään?!) ja pääsin kuin pääsinkin Espooseen. Junassa vielä joku tuli kysymään multa (minulta!) neuvoa, että 'meneekö tämä juna ihan Espoon keskustaan?' Meinasin vastata ihan pokkana että 'toivon tosiaan niin', mutta päädyin vain sanomaan että 'kyllä, minun käsitykseni mukaan menee'. Hitostako mä muka niistä junista mitään tiedän :D
Katan näkeminen kun se tuli bussista mua vastaan, oli oikeastaan helkkarin epätodellinen kokemus. Joo, kyllähän mä sen oon ennenkin kuvista ja videoista nähnyt, mutta silti.. En ensinnäkään meinannut tunnistaa sitä, koska ei sitä facebookin profiilikuvista oikein voi päätellä, että minkä kokoinen henkilö oikeassa elämässä on ja ensin olin sillein 'ööh, ootko sä Kata?' Ja seuraavassa hetkessä halattiinkin jo ja siitä keskustelusta ei meinannut tulla sitten millään loppua. Koko pitkän pitkä bussimatka Vihtiin vaan puhuttiin ja naurettiin jostain ihan turhanpäiväisestä.
Pidin Katan siskosta ja veljestä todella paljon ja huomasin yllätyksekseni, että niiden kanssa voi olla ihan oma itsensä. Jotenkin olin ensin odottanut, että sielläkin meiniki olisi yhtä sulkeutunutta kuin Jyväskylässä, mutta ehei - tunsin melkein olevani kotona siellä. Vaikka Kata ei olekaan asiasta kanssani samaa mieltä niin mä vain jotenkin rakastan niiden taloa, se on niin ihanan iso ja vanha ja siksi siellä on vaan jotenkin niin.. nostalginen tunnelma? Mä en oo kyllä varma onko 'nostalginen' oikee sana, mutta what ever ID
Jotenkin oli tosi jännä kuinka hyvin me tultiin Katan kanssa heti toimeen, sillä jotenkin olin odottanut että tunnelma olisi ainakin aluksi jotenkin vaivaannuttava, kun ei kuitenkaan olla koskaan aikaisemmin tavattu ihan in real life. Mutta nope, meillä vaan juttua riitti ja riitti ja tunnelma oli heti samanlainen kuin sitten silloin, kun olisin viettänyt siellä jo monta päivää!
Silloin ekana päivänä me ei oikeestaan tehty mitään sen kummallisempaa, koska mä olin ihan koomassa sen piiiiitkän junamatkan jälkeen. Eli me vähän niin kun vaan.. oltiin xD Mikä oli kyllä ihan kivaa, koska saatiin jutustella ihan kaikessa rauhassa :]
Mä oon yleensä sellainen ihminen, joka ei koskaan nuku vieraassa paikassa (en edes oman enoni luona, jossa olen kuitenkin ollut jo aaaaikas monta kertaa), mutta tässäkin asiassa Katan koti oli iso poikkeus. Nukahdin heti, kun sammutettiin valot siinä vähän yli 12 ja seuraavan kerran heräsinkin joskus 10 aikaan aamulla ID
Pari ekaa päivää me vietettiin ihan Katan kotona ja katsottiin paljon elokuvia ja leivottiin kaikkee kivaa (mä en koskaan kotona leivo eli tääkin oli tosi kivaa vaihtelua normaaliin), mutta sitten keskiviikkona otettiin suunta kohti Helsinkiä, jossa meidän oli tarkoitus viettää kiva ja rento päivä. Lähdettiin joskus 11 aikaan ja oltiin Stadissa siinä kello 12 pintaan. Mähän en siis oo koskaan oikeen silleen kunnolla Helsingissä käynyt, mitä nyt Stockmannilla käväissyt ja sitten tietenkin Helsingin läpi ajanut kun ollaan satamaan menty, mutta tää siis oli eka kerta, kun meikäläinen kävi Kampissa! Ja luojan kiitos en mennyt sinne yksin (enkä mene vielä seuraavallakaan kerralla, enkä kolmannella, enkä...) sillä olisin kyllä eksynyt sinne xDD Hemmetin iso paikka..
Shoppailtiin siellä melkein 4 tuntia ja kuten kuvistakin näkyy, otettiin Helsingin tennispalatsin aulassa varmaan 45 minuuttia kuvia itsestämme IDD Jooh, kyllä ihmiset vähän tuijotti kun me vaan juotiin fruitieita ja napsittiin kuvia + videoita, mutta siinäpähän katsoo!
Sitten kello 16:00 mentiin Ramonan työpaikalle ja siitä lähdettiin kolmistaan katsomaan leffaa (tennariin tosin ei päästy) ja sitä ennen syömään ehkä parasta kanasalaattia mitä oon ikinä maistanut!! Se iltapäivä ei sitten ollutkaan enää niin kiva, eikä kaikki tosiaankaan mennyt putkeen vaan päätyi pieneen itku kohtaukseen bussissa matkalla takaisin Katalle, mutta no jaah se oli pieni paha kun kuitenkin muuten oli aivan ihana päivä! Ja toivon tosiaan että seuraavalla kerralla menisi paremmin eikä joku koko ajan jäisi ulkopuolelle kaikesta.. Anyway, oon tosi tyytyväinen siihen miten ostin vain kaikkee tarpeellista, enkä (kiitos Katan) sortunut esimerkiksi Glitterin 75% alennuksiin!
Torstai olikin viimeinen päivä Katan luona ja silloin pääsin ekaa kertaa elämässäni kokeilemaan juosiammuntaa! Tykkäsin toooosi kovasti, vaikka myöhemmin kädet olikin aika kipeet ja olin hankkinut kauniit mustelmat itselleni uwu' Torstai oli sellainen akkujen lataus päivä ja meillä molemmilla oli sellainen tosi vetämätön olo ja päädyttiin vaan ottaan videoita toisistamme, mikä tietenkin sekin oli ihan hauskaa :'D
Kaiken kaikkiaan reissu oli aivan i-ha-na, vaikka perjantai aamuna asemalla meinasikin tulla tippa linssiin ja Katakin pyysi etten lähtisi ihan vielä kotiin. Mutta tietenkin molemmat tiedettiin, että mun porukat ootti mua jo kotiin, enkä muutenkaan olisi voinut viikonlopuksi sinne jäädä, vaan oli mun pakko astua vihdoin junaan parin pitkän halauksen jälkeen. Mutta hyvällä (tosi hyvällä) tuurilla mä otan taas suunnaksi Vihdin heti lokakuussa, kun Katan synttärit koittaa ja mun on kuulemma pakko mennä sinne ID Mutta tietenkin olettaen ettei se ja Ramona ole jo Australiassa, jonne ne on lokakuussa lähdössä. Mutta jos en Katan syndeille pääse niin siinä tapauksessa Kata tulee meikäläisen lakkiaisiin ensi keväänä, eli silloin viimeistään nähdään! Enkä millään malttaisi odottaa, sillä näitä kuvia katsellessani tulee kamalan haikea olo, kun muistaa miten kiva tuo reissu oli :'(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti