Hejsån alla! Okkei, taas jälleen kerran minusta tuntuu että siitä on kulunut ainakin puoli ikuisuutta kun olen viimeksi tullut tänne kirjoittelemaan, mutta voimme kai taas pistää syyt kouluhommien niskoille, eikö? Nyt, kun koulua on jäljellä enää suurin piirtein 22 päivää, alkaa hommaa todenteolla olemaan ja tuntuu ettei vapaa-aikaa ole sitten laisinkaan. Joka ikinen päivä on jokin juttu mikä pitää saada valmiiksi ja palauttaa ja sitten on vielä kymmenen muuta juttua, jotka pitäisi saada lähipäivinä valmiiksi ja on sanakokeita ja tenttejä ja kirjoitelmia ja preliminäärejä ja ja ja...
Minun elämässä ei nyt ainakaan tällä hetkellä tapahdu mitään sen ihmeellisempää, ellei nyt kokoaikaista stressiä jatko-opinnoista oteta lukuun, mutta se nyt on itsestäänselvyys. Poikaystävä tietenkin otti ja lähti armeijaan ja se kyllä masensi aika tavalla. Kun kuitenkin ollaan totuttu melkein koko ajan viestittelemään jotain ja kun on koko ajan tiennyt, että jos joku hätä tulee niin aina voi soittaa poikaystävälle ja nyt kun se mahdollisuus otettiin pois.. Minä en yhtään tykkää. Mutta olen kuitenkin yrittänyt ajatella asiaa positiivisesti, sillä nyt minulla ainakin on kunnolla aikaa kouluhommille. Ja kahden päivän kuluttua on pitkä kahden viikon odotus tullut päätökseen ja saan kullan itselleni koko viikonlopuksi. Vaikka mitä nyt olen hänen kanssaan puhelimessa jutellut (melkein joka ikinen ilta, heh heh..) niin melko uupunut sotilas sieltä on kotiin tulossa.
Eli ei siis mitään ihmeempiä taaskaan tänne kerrottavana.. Meikäläinen sitten toivon mukaan savolaistuu ensi syksynä, kun olisi edessä muutto omaan kotiin Mikkeliin ja samalla toivon mukaan pitäisi aloittaa opinnos Mikkelin ammattikorkeakoulussa, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Ja mikäänhän ei koskaan mene suunnitelmien mukaan, eli tulevaisuuden suunnitelmista en sen takia vielä edes jaksa puhua tämän enempää, koska sitten vain joutuisi koko ajan tulla korjailemaan aikaisempia postauksia..
En tajua miten joskus aikoinaan meninkään hankkimaan itselleni läppärin ja olen kyllä nyt lähiaikoina katunut tätä asiaa kerran jos toisenkin, kun on saanut tietokonenörtti poikaystävän huippu konetta käytellä aina silloin tällöin. Ja olen kyllä saanut kuulla pariinkin otteeseen siitä, että omistan kannettavan tietokoneen =___=' Läppärit on tietenkin ihan käteviä, jos koneella ei tee muuta kuin kirjoittelee, tekee kouluhommia tai katsoo sarjoja, mutta itselleni vähän isomman luokan kone sopisi paremmin. Ja siksi olenkin nyt alkanut kasaamaan itselleni pikkuhiljaa pöytäkonetta, johon on jo tullut näppäimistö ja johon olen tilannut kunnon hiiren ja ison hiirimaton, sillä toiveena olisi, että saisin jostain hankittua kaksi näyttöä ja jakaisin ne yhdeksi isoksi näytöksi niin tällä minun onnettoman pienellä hiirimatolla ei oikein siinä tapauksessa tee mitään. Ainoa ongelma onkin tuo raha.. veikkaan kyllä, että en ole ainoa opiskelija, jolla kaiken maailman hankkeet kaatuu aina tähän samaan ongelmaan, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa - ei sitä kaikkea kerralla tarvitse ostaa!
Mutta koska en nyt tähän hätään keksi mitään tämän kummallisempaa sanottavaa, taidan lopettaa tämän postauksen tähän ja mennä täyttelemään englannin ylioppilasvihkoa, joka on huomenna palautettava opettajalle ja jota en ole vieläkään edes aloittanut..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti