Feelings atm

Hellurei!

Okei, mulla ei oo mitään sen kummempaa pointtia tässä postauksessa, mutta koska mulla on tylsää niin tulinpa kuitenkin kirjoittelemaan jotain xP 

Mulla on tällä hetkellä koulussa super kiire ja koeviikko parhaillaan meneillään. Mulla on kirjaimellisesti ihan liikaa hommaa kesken ja kaikkien palautuspäivät on mennyt jo aikoja sitten, mutta en vieläkään ole saanut yhtäkään edes puoliksi valmiiksi. Että sillein kivoissa fiiliksissä joulua kohden mennään. Oon jo aikaisemmissa postauksissa sanonut, että en tykkää joulusta yhtään, eikä se oo muuttunut juurikaan. Nyt oikeastaan tykkään siitä vielä vähän vähemmän, koska mitä lähemmäs joulua mennään, sitä lähempänä on poikaystävän armeijaan lähtö ja sillä se kestää kokonaisen vuoden. Miten mulla oikeasti voikin olla näin huono tuuri? Just kun satun löytämään jonkun josta oikeesti tykkään niin melkein heti se lähtee armeijaan?? Eli en siis odottele joulua kovinkaan iloisin mielin. Se positiivinen asia tässä kuitenkin on, että lähden 20.12. poikaystävälle, tuun kotiin 23.12. ja lähden sinne takaisin joko 26. tai 27.12. ja oon siellä varmaan ihan sinne 3.1. saakka, kun sen pitää lähteä armeijaan.. 

Toinen mikä tällä hetkellä on aika pinnalla mielessä on tuo koko ajan lähestyvä yhteishaku. En tiedä YHTÄÄN minne oon lukion jälkeen lähdössä tai edes että mihin kaupunkiin haluan. Ennen se oli ihan selvä ja olin jo päättänyt että lähden helsinkiin heti, kun vain mahdollista, mutta koska poikaystävä muuttaa Mikkeliin armeijan jälkeen, en tiedä haluanko enää lähellekään helsinkiä. Vaikka meillä on tällä hetkellä vain n. 70km etäisyyttä välissä niin tääkin tuntuu jo ihan liian pitkälle, puhumattakaan siitä, että tuossa välissä olisi jotain 400 km.. Noh, täytyy myöntää etten tiedä yhtään kuinka pitkä matka helsingistä mikkeliin on, mutta ihan liikaa silti. Oon vannonut itelleni ja bestikselleni etten koskaan tuu jäämään Jyväskylään asumaan lukion jälkeen, mutta nyt oon ihan tosissaan miettinyt sitä. Mutta ensin pitäisi varmaankin päättää oonko menossa yliopistoon vaiko ammattikorkeaan. Jos päädyn/pääsen ammattikorkeaan niin siinä tapauksessa mulla suunta kääntyy mikkeliin, mutta koska siellä ei oo yliopistoa niin jos satun sinne jostain syystä pääsemään niin sitten on vähän pakko jäädä jyväskylään, koska se taitaa olla kaikista lähinnä mikkeliä (valitettavasti). 

Musta nyt tuntuu tällä hetkellä, että koko mun elämän on ihan sekaisin ja vaikka kuinka yritän niin en saa sitä selväksi. Koulu menee täysin päin sitä itteensä ja tuntuu että mua revitään ainakin kymmeneen eri suuntaan yhtä aikaa. Porukat haluaa, että jäisin jyväskylään, ite haluaisin mikkeliin ja bestis haluaa stadiin - koitapa siinä sitten päättää minne menee. Ehkä vaan näytän kaikille keskistä ja lähden jonnekin hemmetin rovaniemelle asumaan ja ryhdyn poronkasvattajaksi tai jotain. Siitä kuitenkin oon iloinen ja kiitollinen, että ainakin jollain tasolla alkaa selkiytymään että mille alalle olisin lähdössä. Tällä hetkellä mulla on päällimmäisenä kolme ammattia: psykologi, sosionomi ja fysioterapeutti, joista siis kaksi viimeistä on amk tason koulutuksia ja ensimmäinen yliopisto koulutus. Tässä vain mietin sitä, että onko musta opiskelemaan yliopistoon jotain kahdeksaksi vuodeksi, kun tämä lukion 3 vuottakin tuntuu iiiiiihan liian pitkälle. Että pitäisikö ihan reilusti hylätä psykologi ja lähteä ammattikorkeaan, sillä suuremmalla todennäköisyydellä saan silloin opinnot suoritettua loppuun, kun yliopistossa on suuri vaara että se jää kesken..

Paljon on mietittävää ja pohdittavaa, eikä kiinnostaisi yhtään.. Haluaisi vain piiloutua peiton alle ja antaa jonkun muun päättää nää kaikki mun puolesta.

P.S. tässä postauksessa on sit varmaan 100000000 kirotusvihrettä kun en jaksa oikolukea :P