Hola a todos!
Okei, tänään siis tajusin, että mulla ei todellakaan ole aikaa kahdelle blogille ainakaan juuri tällä hetkellä, eli ajattelin nyt sitten että yhdistän nämä kaksi blogia ja alan tekemään postauksia joko suomeksi taikka englanniksi ja joskus ehkä molemmilla kielillä.
Okay so today I realized that I don't have time for two blogs so I decided that I'll mix these two blogs. So some days I'll write in Finnish and some days in English (or both of them at the same time..).
Luojan kiitos huomenna alkaa taas arki ja normaali rytmi palaa takaisin. En kadu sitä aikaisempaa postausta mitä vappuun tulee, sillä oli uskomattoman vapauttavaa kerrankin sanoa asiat ihan suoraan, eikä välittää siitä, mitä muut mahdollisesti siitä ajattelisivat. Mutta tuskinpa sellaista vuodatusta ainakaan lähiaikoina tulee, sillä normaalisti olen sellainen ihminen, joka pitää kaiken sisällä, eikä juuri kenellekään kerro oikein mitään mitä ajatelee u.u'
So you didnt really miss anything at the previous post 'cause it was just me being relly relly relly angry.. I HATE holidays and I just had to let it out this time because usually I don't say anything, I just.. survive or something and I try to forget the fucking holiday. But this time everything just went wrong and I couldn't handle it anymore. And I think it was good that you couldn't read it XD Anyway, you didn't honestly miss anything important~
Nyt mua harmittaa, koska mulla ei oo mitään kivoja kuvia.. Täällä on satanut vettä/räntää/loskaa/lunta jo monta päivää putkeen ja hupmenna pitäisi kuuleman mukaan sama ralli jatkua, eli kuvailu ulkona on aika lailla mahdotonta :/ Mutta! Sain vihdoin ja viimein sen kokovartalopeilin jota olen kinunnut jo varmaan kohta yli vuoden ajan, eli voisinpa kokeilla laittaa joitain asukuviakin tänne :3 Mutta kuten jo aikaisemminkin sanoin niin en ole kovinkaan kuvauksellinen eli enpä tiedä.. pistetään harkintaan xD
I'm really sorry that I don't have any photos for you but it's been raining for the past few days and my inspiration is completely zero.. But! I finally got full-length mirror so maybe (maybe!!) I'll post some outfit pictures.. but I just consider that uwu'
Tänään oli virallisesti ensimmäinen päivä kun minäkin tilasin vaatteita eBaysta!! Vähän jännittää, että mitäköhän tästä tulee, mutta toivoisin todella, että kaikki menisi ihan niin kuin pitäisi, sillä tilasin aivan ihania vaatteita ja tavaroita, jotka tosi kovasti haluaisin :< Niistä ainakin tulee kyllä sitten kuvia! Ihan sama vaikka joku saisi meikäläisen nassusta sydänkohtauksen tai jotain, mutta ne on vaan niin ihania vaatteita ID Mutta niistä sitten enemmän, jos ne joskus maailmassa tulee kotiin saakka..
Today was officially the first day when I ordered clothes from eBay!! I really really hope that everything goes according to plan because those clothes was absolutely adorable!! And if they someday arrive here I will post some pictures for you guys because I really wanna show them to somebody u.u'
Sitten vähän toisenlaisiin asioihin.. Ja tämä tulee nyt suurimmaksi osaksi vain suomeksi lähinnä koska englantini tuntuu tänään tökkivän niin paljon että itken verta täällä kun google kääntäjä ei ymmärrä mua u__u' Kuitenkin, aattelin nyt pikkaisen taas rohkaistua ja kertoa vähän omasta taustastani tai mistä lie.. suomenkieli hallussa ja sitä rataa xD Eli mä oon aina ollut tosi hiljainen ja sellainen, joka ei oikein koskaan puhu omista asioista yhtään kenellekään, parasta ystävääni lukuunottamatta, mutta koska sekin asuu monen sadan km'n päässä niin silloin on paljon helpompi jutella kuin kasvotusten. Eli olen siis aina ollut hiljainen ja yläasteen aikoihin (eli pari vuotta sitten) olin jonkin verran ylipainoinen. En nyt mitenkään vaikeasti tai mitään, mutta sillein, että vaatteeni olivat kokoa 42 ( oon n.172cm) tai jotain, eli ei nyt mitenkään sillein paljoa niitä liikakiloja ollut, mutta itsetuntooni se vaikutti vähän liikaakin. Koin olevani ruma ja koska siihen aikaan minulle tuli vielä aika pahoja iho-ongelmia, en olisi millään halunnut joinain aamuina nousta ollenkaan sängystä ylös. Tietenkin siihen samaan piti vielä tulla koulukiusaamisen uhriksi joutuminen. Minut jätettiin aina joukon ulkopuolelle, heiteltiin kuminmurusilla tunnilla ja leviteltiin ihan perättömiä juoruja ympäri koulua. Luokkakaverit haukkuivat ja matkivat tunnilla kun vastasin hiljaa opettajan kysymyksiin. Ja sanon jo tässä vaiheessa, että tiedän ettei tämä ole mitään joidenkin muiden kokemuksiin verrattuna, enkä millään tavalla yritä verrata omia kokemuksiani muihin, haluan vain kertoa vähän omaa tarinaani, that's it.
Koko yläasteen aikana minulla oli tasan yksi kaveri jonka kanssa välituntisin liikuin, enkä edes uskaltanut koittaa saada lisää kavereita, koska tiesin millainen vastaanotto sillä olisi. Vain lisää pilkkaamista..
Luojan kiitos selvisin yläasteesta hengissä ja satuinpa vielä saamaan ruotsin kielestä stipendin päättäreillä ja olen siitä tosi ylpeä ^^'
No mitä sitten sen jälkeen? Sen jälkeen lähdin lukioon, koska en yhtään tiennyt minne haluaisin peruskoulun jälkeen lähteä ja voin kyllä sanoa, että ne kolme vuotta tulivat todellakin tarpeeseen! Kuitenkin, aika moni edellisistä luokkakavereistanikin tulivat samaan lukioon, sillä se sijaitsee samalla paikkakunnalla jossa asumme. Olin olettanut, että sama syrjiminen jatkuisi ja olin jo tosi varautunut olemaan toisetkin kolme vuotta yksin. Mutta sitten tajusinkin, että ihmiset alkoivat jutella minulle ja kun yritin tutustua yhteen tyyppiin, meistä tuli.. kavereita? En vieläkään voi uskoa sitä, mutta totta sen on. Voisi kuvitella, että kaikki olisi nyt hyvin ja voisin vihdoin olla sujut itsenikin kanssa, mutta ehei. Voi kunpa se olisikin ollut niin helppoa, mutta kun ei. Aloin vihaamaan kehoani yhä vain enemmän ja enemmän enkä voinut pitää muuta kuin ylisuuria vaatteita, jotteivat 'läskini' näkyisi. Liikuntatunneilla valehtelin opettajalle, että olin unohtanut liikuntavaatteeni kotiin, jotta saisin pitää suuren hupparin päälläni. Kuvittelin koko ajan. että ainoa asia, mitä ihmiset minussa näkivät, oli kokoni. Joten mihin ratkaisuun päädyin? 'Mulla ei oo vaan nälkä'. Jep, tyhmää, tiedän.. Joinain päivinä ainoa mitä söin, oli iltapalaksi yksi viipale leipää ja siinä se. Ja oli aivan ihanaa nähdä miten paino vain tippui ja tippui ja yllättäen kaikki vanhat vaatteet olivat ihan liian isoja minulle. Luojan kiitos äitini alkoi epäillä jotain ja kyseli syönkö koulussa ihan normaalisti ym. Ja koska en tosiaankaan halua puhua omista asioistani, aloin ensin syömään ihan vain vähän ja sain sillä konstilla painonputoamisen loppumaan. Mutta herkuista kieltäydyin silti ihan kokonaan ja jos jouduin jotain ylimääräistä syömään, sain yleensä illalla kamalan hermoromahduksen ja vain itkin jopa tunninkin putkeen, tietämättä oikein itsekään miksi..
Veikkaan, että ilman parasta ystävääni minulle tosiaan olisi tullut anoreksia. Luojan kiitos hän sai kuitenkin puhuttua järkeä päähäni ja sanoi että se mun touhu ei ole terveellistä alkuunkaan.
Kuten moni varmaan jo tietää, syömishäiriö ei aina välttämättä näy päällepäin niin selkeästi ja tiedän, että minulla riski sairastua anoreksiaan on hyvin suuri, sillä inhoan yhä kroppaani yli kaiken. Omasta mielestäni minulla on vielä ihan liikaa ylimääräisiä kiloja, vaikka painoindeksini onkin normaalipainon rajan puolivälissä. Toisinaan yhä saatan koulussa syödä vain juuri ja juuri puolikkaan perunan ja teelusikallisen kastiketta, jotta maha ei ala tunnilla pitämään kamalaa ääntä, mutta sitten yritän aina muistuttaa itselleni, että pelkkä hoikkuus ei tee ihmisestä kaunista.
Olen löytänyt urheilun taas uudelleen ja harrastan nykyään juoksun lisäksi pilatesta hyvin aktiivisesti ja toivon tälläkin tavoin pitäväni elämäntapani terveellisinä. Aina, kun tuntuu aamulla etten voi laittaa mitään päälle, koska olen liian lihava, ajattelen että ainakin olen terve. Minun touhuni ei ole ainakaan vielä mennyt peruuttamattoman pitkälle, eli terveyteni ei ole kärsinyt tämän takia.
Lisäksi minulla on vaikea masennus ja iiiiiso alemmuuskompleksi tai mikä lie roska onkaan. Yritän kuitenkin koko ajan muistuttaa itselleni, että enää abivuosi jäljellä ja sen jälkeen muutan täältä pois. Se on ikään kuin uusi alku ja kokonaan uusi minä. Aion olla avoimempi, oppia pitämään kehostani ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, sillä elämä vain on ihan liian lyhyt jotta ehtisi vihaamaan itseään.
Sorry guys but that was only in Finnish :< Maybe next time I'll try to translate some of it into english.. don't eat me please ^^'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti